Vuosi vaihtui, harrastus ei. Pinnalistat nollaantuivat armottomasti, ja uusien keruussa pitää tietysti polkea heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tänä vuonna ajttelin listata vain Ulvilasta hankitut lajit. Tuleepa samalla varmasti taas löytäneeksi uusia luontoelämyksiä, kun täytyy koluta nurkat niin tarkkaan.
Uudenvuoden päivänä tepastelimme nelijalkaisen retkikaverini kanssa lähimaastossa, ja noukimme 17 lintulajia tällä parin kilometrin matkalla.
Pappilanlampi oli saanut ensimmäistä kertaa kannen päälleen. Tavallisia talvilajeja näkyi ja kuului.
Juopa tulvi edelleen. Merikotka lensi komeasti jokea ylävirtaan, ja parvi joutsenia toitotti taivaalla mutta muuten oli hiljaista. Sorsatkin olivat häipyneet.
Muinainen Kellarimäki oli saanut muinaisen kodan? Lintuja oli kolmen käpytikan verran ja nisäkkäitä meidän kahden lisäksi yksi pakoon pomppiva rusakko.
Seuraavana päivänä vaihdoin retkikaverin kaksipyöräiseen. Olikin kirpakka keli! Ihana kuulla jäinen narskunta jalkautuessa alas satulasta.
Hakanpäässä oli vain tuuliset pellot. Paluumatkalla sentään hoksasin varpushaukan. Kiva oli löytää myös turkinkyyhkyt - on niitä välillä joutunut etsimään ahkeramminkin.
Sunnuntaina päätin löytää hömötiaisen tai jonkin sortin sorsan. Kokeilin onneani Ruskilankoskella.
Ei ollut onni läsnä. Korppikin sen huomasi.
Kiertelin sitten "hömpän" perässä pikkuisen eri reittejä kuin tavallisesti.
Löysin kuin löysinkin esteen! Ja ihanan vanhan metsikön! Siellä oli paljon lahopuuta, mutta kaikki nakuttelijat olivat käpytyöläisiä. Tästä voisi kyllä joskus tulla uudestaan estimään pohjantikkaa.
Löysin myös lähteen. Kuva ei tee oikeutta kauniisti huurtuneille reunoille.
Ihanasta metsästä ja virvoittavasta? lähteestä humaltunneena reippailin eteenpäin. Mutta mitä ihmettä!
Ei paljon auta lähteen ympäristön suojeleminen jos naapurimetsistä tehdään hakkuuaukeita..
Puupinot ahdistivat pyöräilijän matkaa.
Olisi siinä nyt lohdutukseksi edes yksi hömötiainen voinut häärätä!
P.S. Lajeja koossa 29.
