sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Vesiperä

Se olisi yhtä vaille tavoite. 170 ekopinnaa nimittäin.


Mutta tässä taisi ehtiä talvikin jo mennä eikä uutta lajia näy. Koskikaratkin piilottelevat.

Ja sitten tulivat taas kesäiset kelit ja tulvat.


Itsenäisyyspäivänä Liikistön ojakin oli kuin joki.



Saarenluotoon ei ollut mitään asiaa tavallisesta suunnasta edes pitkävartisilla saappailla.


Kirkon kautta kierrettynä sinne pääsi ihmettelemään taas uusia majavan kaatoja.



Lintuhavainnot olivat tavanomaisia, tikliparvi kierteli juovan rantoja ja tintit kävivät tervehtimässä. Ei varpuspöllöä - eikä mitään muutakaan uutta.

Taitaa olla tyytyminen nisäkkäisiin, tai niidenkin osalta vain jälkiin.



Olisiko tässä tallustellut näätä?

Kiertelin siis viikonlopun ainoat poutaiset hetket lähimaastossa, mutta tulos oli kyllä varsinainen vesiperä!




Joko löisi hanskat  tiskiin tai -kuten tässä - kengät rutakkoon!  Kyllä kymmenen asteen lämmössä paljailla varpailla tarkenisi kotiin kipaista!

Ei siis juhlittu vielä tavoitteen täyttymistä, vaikka puhurissa liehunut itsenäisyyspäivän lippu sitä olisi mukavasti maustanut.