Tyyntä tornissa! Väreilyä ei ollut juuri lainkaan ja muutamaan otteeseen saattoi jopa riisua takin pois päältä! Tosin lieterantaa oli näkyvissä hyvin vähän - kiitos sadekesän - eikä aivan ruovikon reunaan nähnyt kunnolla.
 |
| Punajalkaviklo vakipaikassaan. Sillä oli pienet poikaset huolehdittavana aivan lavan alapuolella. |
Hienosti kuitenkin ekopinnalistani karttui yhdellätoista uudella lajilla. Viiksitimalit kiertelivät ruovikossa ja kaukaa mereltä pystyi nyt erottamaan mustalinnut ja pilkkasiivet. Härkälinnut, ristisorsat, räyskät ja valkoviklot pääsivät listalle, samoin suosirrit ja kalasääski. Mukava oli kuulla luhtakanan porsasmaista kiljuntaa ja uusi ekoelis napsahti lavan vieressä laulaneesta rytikerttusesta. Se myös näyttäytyi, näkyi kantavan evästä pesueelleen.
Pitkospolku oli saanut tuliterät viitat. Emme kuitenkaan viitsineet käydä muilla lavoilla, kun kuulimme että siellä ei ole mitään sen kummempaa. Mutta kyllä kelpaa näitä reittejä tallustella!
Paluumatkalla ihastelin lentokentän suoran tienpiennarkukkia.
Niittykirvinenkin näyttäytyi.
Kukkareunus jatkui Ulvilaan saakka.
Ihanaa, että niittokone ei ole tätä silmäniloa - vielä - tuhonnut! Nautitaan kesästä, vaikka vähän viileästäkin! Kyllä se vielä lämpenee..
