maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäispolkuja


Mikä sopiikaan pääsiäiseen paremmin kuin hiljaisten aamujen hengittäminen verkkaisesti patikoiden tai polkien? Luonnon äänethän kuuluvat hiljaisuuteen!




Pitkäperjantain metsäretkellä tapasin teerien sijaan kurkia. Samasta paikasta raikui myös peukaloisen ponteva säe sekä punakylkirastaan tervehdyslaulu.

Lauantaina kävin katsomassa, mitä majavat olivat saaneet aikaan sitten viime käynnin.

Ainakin käyskentelyäni oli yritetty vaikeuttaa kaatamalla reitille esteitä. Tämä penger on jyrkkä, mutta nyt en enää voi pitää tukipuusta kiinni kun se on katkaistu. Nelinkontin siis ylös ja pyllykiitoa alas...


 
Jos tämä hidaste on kuitenkin suhteellisen pieni, niin tässä vähän jykevämpää sorttia:



Muutenkin työmaalla oli ahkeroitu uutterasti.






Onnistuin kuitenkin etenemään lehdossa sen verran, että säikytin pari lehtokurppaa liikkeelle. Vuoden ensimmäiset kurpat.

Pikkutikka ei ollut kotona, mutta oli mukava huomata, että edes täällä nakuttaa käpytikka, kun kotimetsikössä en ole moista koko talvena havainnut. Meneekö käpytikoilla jotenkin huonosti?



Pääsiäissunnuntaina kuulin pajusirkun vielä melko talvisesta maisemasta.


Silti nämä pääsiäistipunväriset leskenlehdet puskivat tienpientareelta kohti kesää.


Pääsiäismaanantaina aamulla oli sen verran pakkasta, että sänkipelto kantoi tallustelijaa mukavasti.



Paluumatkalla katolla vitskutti kevään ensimmäinen västäräkki!


Ekopinnoja on nyt kasassa mukavasti  68 kpl. Eiköhän se kesä sieltä pikku hiljaa lähesty!