torstai 19. kesäkuuta 2014

Virtavästäräkkipoikue!


Olen viettänyt lapsuuteni Parkanossa Pappilankosken rannalla. On osaksi kotipaikan ansiota, että kiinnostuin luonnosta ja linnuista. Olohuoneen ikkunasta opin ihastelemaan kesäisiä sorsa- ja telkkäpoikueita ja jokatalvista koskikaraa. Kosken vartta kuljettiin lapsena valokuvausta harrastavan tätini kanssa ja seikkailtiin ruohoviidakossa. Muistan miten ensimmäinen punavarpunen ihastutti.


Nyt joen vartta reunustaa luontopolku, joka kylläkin mielestäni pilattiin päästämällä rakentaminen liian lähelle ja harventamalla alajuoksun metsikkö lähes tyhjäksi.


No, joka tapauksessa pyrin käymään polulla ainakin keväisin. Katselen kosken kuohuja ja kuvittelen mielessäni kivellä keikkuvan virtavästäräkin - siis ihan leikkimielisesti, olenhan sellaisen hienon pitkäpyrstön tavannut Suomessa vain kerran, enkä tosissani ole sellaiseen ajatellut lapsuusmaisemissa törmätä.


Ällistykseni oli siis suuri, kun tuon edellä mainitun tätini 90-vuotispäivien jälkeen näin rannassa jotakin keltaista ja keikkuvaa, joka sitten lensi jokea alaspäin! Ja kun tajusin katselevani virtavästäräkkiä, ylitseni lensi toinen! Siinäpä se sitten kului loppupäivä "lintujahdissa", kun tunnistin linnut pariskunnaksi. Voisiko niillä olla jopa pesä jossakin?


Tasapainoilin jokikivillä ja kiikaroin lintuja. Pesää en löytänyt ja siirryin sisälle kotitaloon. Katselin ikkunasta näkymää sillalle - ja oho, lintuhan meni sillan koloon! Tarkempi kiikarointi paljasti, että sinne oli rakennettu pesä!


Siitäpä se sitten alkoi stressi :) kun viikottain piti käydä varmistamassa, että kaikki on kunnossa! Päätin varmuuden vuoksi salata havainnon suurelta yleisöltä, kunnes poikaset olisivat turvallisesti maailmalla.

18.6. sain sitten ihailla pesästä pompanneita pikku-väiskejä, jotka heiluttelivat vielä vähän lyhyttä pyrstöään muutaman kymmenen metrin matkalla pesän lähettyvillä. 





Emot kuskasivat ruokaa, sitä tuntui riittävän.


Poikaset rengastettiin 10.6. Harmikseni en voinut olla tuolloin paikalla. Kiitos Sami Luomalle, nyt kaikilla viidellä nuorukaisella on nilkkarenkaat. Ehkäpä joku pitkäpyrstöistä palaa ensi vuonna takaisin?