Kuvio oli taas sama: ylös klo 5, pakkaus ja startti klo 6. Treffit Eijan kanssa klo 7 ja perillä Lietteiden polun päässä hieman yli 8. Ei itikoita! Rantaruovikko oli niitetty ja polku suhteellisen kuiva. Edessä avautui vettä ja vettä ja vettä...Lieterantaa ei näkynyt lainkaan.
Täytyisi kahlailla tosi pitkälle, lähemmäs tulevaa uutta lintulavaa.
Ensimmäiset askeleet; saappaan paikka pitää! Toiset askeleet: saappaan suu ei pidä! Goretex-housuni lahkeetkin kaipaavat ilmeisesti uutta pinnoitetta.
Päätin kuitenkin olla jättämättä haikaran jälkien viereen omia varpaankuviani ja tallustelin märissä saappaissa. Uskomatonta, miten villasukka pitää lämpöä vaikka onkin märkä!
Tarpeeksi kauas kun siis käveli, löytyi sentään joitakin siivekkäitä.
Sitten alkoi armoton aivastelu! Sain jostakin kumman syystä allergisen reaktion. Voiko merelle olla allerginen? Niitty oli nimittäin parturoitu, tuuli kävi mereltä ja seisoimme vedessä. Sadekin oli siitepölyt huuhtonut edellisenä päivänä. En keksinyt mitään selitystä oireilleni, mutta terävimmän keskittymisen moinen nenän kutiaminenja jatkuva niistäminen kyllä vei.
Paluumatkalla poikettiin - tavoillemme uskollisina - Lankoorin lavalla. Huomasimme, että sitä oli ehostettu: laitettu penkit ja koroke jotta pyörätuolista näkee muutakin kuin reunaa.
Ei ollut muuten kovin montaa päivää tämä vessa vielä nähnyt.
.
Tarjolla oli vielä jopa täysinäinen käsidesipullo!
Pääskyjen liverryksen siivittämänä lähdin sitten kotiin aivastelemaan.
Uusia ekopinnoja tuli sentään "jopa" kolme:
162. keltavästäräkki
163. isosirri
164. pulmussirri
Atshii!
