maanantai 27. toukokuuta 2013

Pikku pinnoja

Jos aikoo saada ekopinnoiksi pitkäkoipisia (ja vähän lyhyempijalkaisiakin) kahlaajalintuja tai räpylällisiä sorsia, on Ulvilasta vähän pikku pakko etsiytyä meren ääreen. Yyterin Lietteet on yleensä satavarma paikka näitten lajien havaitsemiseen. Jos osaa mennä oikeaan aikaan.


Lintuhavaintojärjestelmä Tiira ilmoitti muutamia päiviä sitten alueelta mm. mustapyrstökuirin - lintu jota en ole koskaan nähnyt enkä kuullutkaan. Tai ainakaan en tiedä kuulleeni. Myös pikkusieppo on alueella lähes joka vuonna. Viime vuonna onnistuimme sen kuulemaan ja jopa ymmärsimmme kuulemamme, mutta näköpiiriin sitä ei saatu. Jospa nyt?

Sunnuntaina klo 5.30 starttasin lämpimään aamuun. Oli aivan ihanaa polkea rauhallisia teitä ja laskea viitakerttusia - Ulvilan puolelta kuulin kaksi ja Porista yhden - ja toivoa sirkkalintujen surrausta - ei kuulunut. Satakieliä sen sijaan oli taas pikkuisen paljon, joten jätin laskuhommat sikseen.

Treffipaikan jälkeen tuli vaihdettua kuuntelu pikku rupatteluun.  


Kuvaaminen meinasi vallan unohtua - ikään kuin olisi ollut pikku kiire päästä perille! Matkan varren pellot olivat aika autioita, merihanhipari ja sepelkyyhkyt olivat aamuaterialla.


Ennen kuin pääsimme tänne asti, meinasi mennä pikku pinna, sillä rantaanhan ei pääse ilman metsäosuutta. Ja metsässä ruukaa tähän vuodenaikaan olla ahnaita verenimijöitä. Olihan tuo  pikkuisen reipasta touhua tuo saappaitten vaihto, tavaroitten purkaminen pyöristä, lastaaminen harteille ja kävely rantaan. Ei siinä tullut mieleenkään pysähdellä valokuvauksen takia vaikka Offia olikin suihkutettu pikkuisen ylimitoitetusti.

Mutta missä linnut?

Taisi olla liian hyvä keli, ja me pikkuisen myöhässä, sillä muuttajat olivat vaihtaneet maisemaa. Lieterantaa kyllä olisi ollut vaikka kuinka!

No, tarpeeksi kauan kun pikku tuulessa olostamme nautittiin, löytyi sentään uusia pinnoja. Jänkäsirriäinen, suosirri, kuikka, kuovisirri, räyskä ja tylli. Pikkutylliä ei ollut, mutta pikkusirri ja pikkukuovi löytyivät. "Pikkuista" olisi ollut mukava havaita myös esim. pikkutiira...


...mutta emme lopultakaan löytäneet edes pikku-sieppoa, mikä tänne Huhtalan lavalle kuului viime vuonna oikein hyvin.  Tämä näkymä toisin on merelle päin - ja kuten huomaatte, aika mahdotonta on hyvälläkään putkella erottaa kaukaisuudesta mitään siivekästä.

No, täytyihän meidän sitten paluumatkalla tehdä pikku mutka ja polkea Teemulodon tornin kautta. Saipahan Pihlavassa poiketa jätskille - kiitos Eija! Teemulla oli juuri lennelleyt arosuohaukka, mutta olimme tyytyväisiä pikkuisen tavallisempiinkin lajeihin: luhtakerttunen, lapasorsa, nokikana, nuolihaukka ja sääksi. 

Paluumatkalla ei enää ollutkaan mukava pikku tuuli. Puhuri oli melkoinen - ja tietenkin väärästä suunnasta. Kun pikku pyöräretki oli venynyt 60 kilometriin, ei tarvinne mainita, että illalla en valvonut pikkutunneille..

Mutta pinnalista täydentyi:

139. kuikka
140. tylli
141. pikkusirri
142. suosirri
143. kuovisirri
144. jänkäsirriäinen
145. räyskä
146. pikkukuovi
147. nokikana
148. nuolihaukka
149. lapasorsa
150. luhtakerttunen
151. kalasääski

 




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Yllättäviä konserttipaikkoja ym.

Edellisessä kirjoituksessani totesin kuinka tutunkin lintulajin määrittäminen äänestä vuoden poissaolon ja yllättävän paikan takia voi olla hämmästyttävän vaikeaa. Lintu saattaa lisäksi olla vielä "äänenavausvaiheessa" ja kokeilee vain muutaman säkeen, jonka jälkeen vaikenee.



Viime viikon aamuisella työmatkallani voivottelin mielessäni, miten jaksaisin taas hakea öiset laulajat - kerttuset ja sirkkalinnut - kun olen nykyään niin iltauninen. Ehkä pitää ryhtyä nousemaan vielä aikaisemmin, vaikka neljältä, heittää lenkki ja painua töihin?

Sitten sata metriä ennen työpaikkaa havahduin aatoksistani, kun tien vierestä, hakkuuaukean heinikosta kuului kuin kuuluikin - pensassirkkalinnun siritys! Jestas. Eihän tuossa maisemassa ole kuin kuivaa heinänvartta! Maassako se surraa?


Kyllä sieltä sitten tarkemmin katsottuna vähän jotain pientä puskaakin löytyi, mutta enpä kuunaan olisi tuolta pläntiltä sirkkalintua odottanut kuulevani. - Enkä sitten kuullutkaan tuon hetken jälkeen, sillä minään muuna aamuna lintu ei ole enää esittäytynyt. Taisi olla vain välilaskun paikka.

Viikon loppupuolella yllättivät säät - nyt onneksi miellyttävään suuntaan. Niinpä renkaat kohti Meri-Porin Etelärannan lintutornia!


Ensimmäinen vähän epätavallisempi konserttiareena löytyikuuden aikaan heti Ulvilan ja Porin rajalta, juuri Porin puolelta Kartanosta. Siinä lauloi viitakerttunen, kahden tien risteyksessä, pienen pienellä tontilla. Kerttunen on siinä nyt useampana vuonna luritellut, joten esiintyminen ei varsinaisesti enää mikään yllätys ollut. Ensimmäinen havainto tästä tuhattaiturista kuitenkin tänä kesänä.


Seuraava ylläri tuli Ulasoorissa. Tuolla ajoradan takana olevassa koivikossa naristeli ruisrääkkä! Johonkin poljennan rytmiin sen havaitsin. Hyvä, sillä lintu toisti kaksi kertaa nelitrymisen kiikkustuolin narinan ja sitten se loppui. Olikohan välilaskupaikka tämäkin?


Hiukan ennen tämän Ulasoorin lammikon ruokokerttusta ja satakieltä kuuntelin kevään ensimmäistä kultarintaa. Taituri on sekin! Vielä ei kuitenkaan pannut parastaan ja minulla oli etappiin vielä matkaa, joten konserttinautinto jäi nyt lyhyeksi.


Porin Etelärannan lintulava oli sentään jo viimevuodesta korjattu parilla poikkilaudalla. Enpä panisi pahakseni, jos tiivistä seinää ei enää rakennettaisikaan. Tämän(kin) lavan kaiteet on nimittäin miesmittoihin sovitettu: 160 senttinen ei saa kaukoputkeaan mukavasti katselukorkeudelle kun kaide on juuri näkökentässä.  Siinä on oltava kumarassa tai varpusteltava yli kaiteen.


Vesi oli matalalla. Linnut olivat aika kaukana, mutta ahkeralla tihrustelulla löytyi mukavasti uusia pinnoja. Kaikkein mukavin ylläri oli viiksitimalit - eivät paikan suhteen vaan yleensä: olen onnistunut näkemään nämä ruovikon kauniit linnut vain pari kertaa aikaisemmin! 

Kuluneen viikon saldo ihan kelvollinen:
125. ruokokerttunen
126. harmaasieppo
127. lehtokerttu
128. pensassirkkalintu
129. tervapääsky
130. viitakerttunen
131. ruisrääkkä
132. kultarinta
133. punavarpunen
134. haahka
135. ristisorsa
136. viiksitimali
137. silkkiuikku
138. härkälintu



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Korvat höröllään

Nyt viimeistään on viritettävä kuuloaisti, sillä maisemiin tupsahtelevat etelän-matkaajat alkavat käydä yhä pienemmiksi ja piilottelevammiksi. Joka kevät on palauteltava mieliin erilaisia laulunsäkeitä, piipityksiä, kaakatuksia, säksätyksiä, tsirputuksia ja jos jonkinkuuloista kevätkiihkoa. Ja kun ensimmäinen pensaskerttu sitten laulaa pari säettä suoraan edessä olevan risukasan uumenissa paikassa, jossa ei ole lajia ennen tavannut, määrityksestä tuleekin visainen. Siinä jo hetken luulee löytäneensä jonkin eksoottisemman lajin. Jos lintu lisäksi vielä hiljenee ja piilottelee, niin saa tehdä aika pitkään jahtauskiikarointia, jotta sitten nähtyään viimein uskoo, että kyse on tuiki tavallisesta pensaskertusta!

Ja valokuvaahan on tuolloin ihan turha pikkupokkarilla edes yrittää. Alla karkuunlähtötempussa leppälintu.


 
Parempi kuvata paikallaan pysyviä kasveja. Liikistössä käy äitienpäivänä perinteisesti aikamoinen trafiikki, kun perheet hakevat valkovuokkoja onnittelukimppuun.


Tai siirtyä kesyihin nisäkkäisiin.



Mutta vielä äänistä. Aikaisemmin keväällä saattaa helpolla tulla kottaraisten höynäyttämäksi. Jos nimittäin kuulee kuovin puhelinlangalta, voi olla varma, että se on kottarainen. Myös laulurastas osaa saman matkimistempun, mutta yleensä silloin ääni tulee kuusenlatvasta, mikä sekään ei ole kuovin paikka. Osaapa talitiainen, varis ja närhikin välillä laittaa vipinää kinttuihin, kun pitää käydä varmistamassa, kenestä moinen omaperäinen äännähdys oikein lähti.

No, onneksi viita- ja luhtakerttuset eivät ole vielä saapuneet, sillä silloin vasta kuulonerottelukykyä tarvitaan, kun samasta linnusta lähtee useiden lajien laulut!

Kuluneen viikon aikana olen kuullut uusina ekopinnoina (osan myös etsimällä nähnytkin)

117. pensastaskun
118. mustapääkertun
119. hernekertun
120. peltosirkun
121. pensaskertun
122. satakielen
123. sirittäjän ja
124. käen 

On mukavaa kun joka päivä havaitsee jotakin uutta!
 
 


lauantai 4. toukokuuta 2013

Tornien taisto

4.5. oli valtakunnallinen Tornien taisto, "Birdlife Suomen järjestämä leikkimielinen kilpailu, jossa pyritään havaitsemaan lintutornista mahdollisimman monta lintulajia klo 5-13."

Meidän joukkueen nimi on jo useampana vuonna ollut Ekoakat, sillä olemme perinteisesti kulkeneet tornille ekologisesti  polkupyörillä. Mikä tarkoittaa sitä, että ...


...Ulvilasta matkaan on lähdettävä varhain -siis anivarhain! Porin Noormarkun Kahaluodon tornille on n. 23 km poljettavaa ja sen jälkeen vielä pitkokset sekä vermeitten kanto ja asettelu "taistelukuntoon". Niinpä starttasin kotipihasta klo 2.30.  En muista, että koskaan Tornitaistohistoriassa olisin joutunut ajamaan näin pimeässä koko matkaa. Vasta perillä klo 4.30 sai sammuttaa ajovalon. 

Matka kulki joutuisasti, sillä väkisinkin ajatuksiini iski poliisisarjojen kauhukohtaukset pimeästä syöksyvistä ryöstäjistä tai muista mummojen hakkaajista. Lisäksi piti varoa kotiin viihteeltä palaavia juhlijoita, valaisemattomia kuoppia, tielle loikkivia sammakoita ja pihasta hyökkääviä koiria.

Säätiedotus oli povannut muutamia päiviä sitten liian hyvää säätä ollakseen totta. Eikä se ollutkaan. 15 asteen lämpö ja aurinko muuttui taistopäivälle tyypilliseksi sateeksi, tuuleksi ja viluksi. Ja kuten aina, aurinko alkoi lämmittää vasta kun kisa lähestyi loppuaan.

Mutta ei se haitannut tahtia!


Kerrospukeutuminen on poikaa - ei varmaan voi sanoa "naista"?? - ja sitä harrastettiin vähän joka kehonosassa. Laskin, että minulla oli ylävartalossa kuusi ja puoli kerrosta (puolikas on kauluri), alakropassa kolme, jaloissa kolme + pohjallinen ja kertakäyttöiset jalanlämmittimet sekä käsiä varten kolmet hanskat. Silti piti käydä välillä kävelemässä, muuten kiikarikäsi olisi tutissut liikaa.


Näissä kuvissa näkymät tornilta suistoon (yllä) ja kaupunkiin päin (alla).


Seuraava kuva on otettu kisan loppupuolella, sillä varjoista ja kahden päällekkäisen takin hupun alaslaskemisesta päätellen - aurinko paistoi!


Mutta mitäpä tornista sitten näkyi? 

Ensimmäinen olento oli katiskoja kokemaan lähtenyt kalastaja. Varsinaisen kisan aloitustunti toi 35 lintulajia,joista mukavin oli uivelo, pariskunta ja yksinäinen naaras. Kaulushaikaran puhaltelun onnistuimme tulokahvien hörppimisen lomassa kuulemaan heti aamusta, ja pikkutikka rummutti vastarannalla. Viimeksi mainittu, naaraspuolinen,  näyttäytyi myöhemmin tornin vieressä. Myös kuusi jokea pitkin lentänyttä jouhisorsakoirasta oli kaunis näky.  Mielenkiintoisiin havaintoihin kuuluu myös joessa uiskennellut majava, joka nähtiin useampaankin kertaan.


Seuraavat tunnit menivät sitten  keskimäärin 4,5 uuden lintulajin ja 2 veneen vauhdilla. Erityisesti viimeisellä tunnilla oli havaittavissa purjehduskauden alkaminen, koska mastollisia laivoja kuljetettiin letkassa kohti venelaitureita.

Lintuhavaintopuolella olimme iloisia kirjosieposta, jota muina vuosina olemme yrittäneet turhaan löytää, ylilentävästä piekanasta, ruovikossa lepäävistä pääskysistä, pajulinnun vienosta säkeestä, tukkakoskeloista, pikkulokeista, suokukoista... Kovinta vääntöä piti tehdä niinkin peruslajista kuin harmaahaikarasta, joka - kiitos kylmyyden ansiosta puuttuvasta väreilystä -  saatiin viimeisellä tunnilla näkyviin kaukaa suistosta niin, että myös muut kuin yksi "akka" sen huomasivat. Myös naakka ja kottarainen teettivät silmiin tuskan usvaa. Puuttumaan jäivät vallan mm. tavallinen käpytikka ja vain yhden kuulema fasaani sekä pitkoksille kuulunut metsäkirvinen, jonka ääni ei kantautunut tuuliseen torniin asti.

Kokonaislajimääräksi saimme 66. Birdlifen tämän vuoden projektilajia selkälokkia havaittiin kaksi.
Vetinen sää ei vierailijoita houkutellut: tornissa kävi kaksi vierasta (tuttua) ja yksi nelijalkainen tornivahti.

Ekopinnoja rapsahti mukavasti. Jo aikaisemmin olin polkenut
90. lehtokurpan
91 .merimetson
92. leppälinnun
93. mustakurkku-uikun
94. kulorastaan

ja nyt tuli
95. kyhmyjoutsen 96. jouhisorsa 97. punasotka 98. tukkasotka 99. uivelo 100. tukkakoskelo 101. kaulushaikara 102. harmaahaikara 103. ruskosuohaukka 104. piekana 105. suokukko 106. punajalkaviklo 107. liro 108. pikkulokki 109. selkälokki 110. merilokki 111. kalatiira 112. lapintiira
113. pikkutikka  114, haarapääsky 115. pajulintu  sekä - yllätys yllätys - kotimatkalla kotikunnassa pelloille lennähtänyt...


116. kattohaikaratrio!!